maanantai 3. helmikuuta 2014

Ihan homona uutisarvoa - pari sanaa suvaitsevaisuudesta

On surullista, että vielä 2010-luvulla on uutinen, kun joku tulee kaapista. Olen silti sydämestäni onnellinen, että uimari Ari-Pekka Liukkonen tunnusti julkisesti suuntautumisensa, sillä hän teki sen oikeista syistä.

On vääristynyttä, että normiheterosta kaikkien poikkeavien täytyy ylipäätään puhua suuntautumisestaan. (Tässä kohtaa teen selkeän rajavedon ja puhun suuntautumisesta, sillä seksuaalisuus on kuitenkin vain osa ihmistä - ei kaiken kaikki.) Minä esimerkiksi joudun tulemaan kaapista lähes aina tavatessani uusia ihmisiä, viimeistään siinä vaiheessa, kun minulta kysytään, mitä mieheni tekee työkseen. Minulla on vaihtoehdot korjata kysyjää tai pitää asia omana tietonani ja vaihtaa puheenaihetta.  Minä korjaan kysyjää vastaamalla, mitä vaimoni tekee. Tämä riittää. Olen taas kerran tullut kaapista.

Huippu-urheilija kohtaa arvostelua työstään ja itsestään koko ajan, mikään ei riitä. Urheilija painostaa eniten kuitenkin itse itseään. Mikäli menestystä ei tule, urheilija on itse itsensä pahin sättijä. Mikäli menestystä tulee, urheilija haluaa vielä enemmän. Urheilu ei ole koskaan ollut vain urheilua, vaan media ja viihde ovat aina olleet läsnä. Jotta urheilun syvin ja puhtain olemus säilyisi, tarvitaan tällaisia Liukkosen kaltaisia sankareita sanansaattajiksi. Nuoret tarvitsevat esikuvia ja rohkeita edelläkävijöitä.

Mitäkö yritän sanoa? Kukaan ei saa yksin maailmaa muuttumaan. Jokainen voi auttaa omalla tavallaan asioita eteenpäin. Suvaitsevaisuus on sitä, että erilaisuudesta ei yritetä pyrkiä eroon, vaan sitä pyritään vaalimaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti