torstai 30. huhtikuuta 2009

Hyvää työväenjuhlaa!

Vuodesta 1979 alkaen Vapun päivä on ollut liputuspäivä, suomalaisen työn päivä. Minulle vappu on aina ollut kevään kohokohta, juhla, jota on juhlittu vähän eri tavoin - iästä riippuen. Lapsena se oli ilmapalloja, serpentiinä, simaa ja tippaleipää. Nuorena se oli näyttäytymistä Rantapuistossa. Opiskeluaikana se oli hulvatonta hauskanpitoa ulkona - säässä kuin säässä, Mantan lakitusta ja haalareissa puistossa notkumista. Nyt, aikuisena (heh!), haluan Vapun vieton olevan ystävien ja läheisten kanssa hauskan pitoa, paikasta riippumatta. Tänä vuonna aloitamme perinteen, ja se on aina yhtä hauskaa ja mielenkiintoista. Vappuumme kuuluu pelailua, simaa ja ilmapalloja ja serpentiiniä - paluu lapsuuteenko? Ehkä. Ainakaan minua ei enää huvita mennä niihin puistoihin notkumaan humalaisten opiskelijoiden kanssa. Se aika on ohi.

Kuin vaistonvarassa, puin kuitenkin ylleni punaisen paidan ja kuuntelen parit työväenlaulut. Olkoon vappu kullekkin sitten juhla kuin juhla, minulle sillä on oma arvokas paikka sydämessä.

Hauskaa vappua!

maanantai 27. huhtikuuta 2009

Eurovaalipaneeli FYI

Mainos työn puolesta:
Jos liikuskelet Pasilan tienoossa ensi viikon torstaina 7. päivä kello 17-19 välisenä aikana, piipahda toki HAAGA-HELIAn aulaan, missä eurovaalipaneelissa ottavat mittaa toisistaan nuoret ehdokkaat. SDP:tä tapahtumassa edustaa Jenny Lindborg.

Tapahtuman järjestävät pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat.

FYI.

tiistai 21. huhtikuuta 2009

Kaikki loppuvat yhtaikaa

Tiedätkö sen tunteen

kun on jotain kivaa, mitä tehdä?

Aloitin männä viikolla lukemaan kirjaa, äidiltä joululahjaksi saamaani Sofi Oksasen Puhdistusta. Aloitin viikonloppuna kokoamaan uutta palapeliä. Minulla on kesken viime viikolla aloittamani neulostyö.

Tiedätkö sen tunteen

kun on jotain kivaa, mitä tehdä, muttei tee, koska haluaa pitkittää sitä?

En lue kirjaa koko ajan, vaikka mieleni tekisi se ahmia. En tee hartiat kipeinä palapeliä, vaikka sormeni syyhyävät palojen kimppuun. En neulo koko ajan, vaikka hirveästi haluaisin jo päästä huovuttamaan suuritöisintä huovutustyötäni.

Tiedätkö sen tunteen

kun on jotain kivaa, mitä tehdä, muttei tee, koska haluaa pitkittää sitä, jotta on jotain kivaa, mitä tehdä vielä kohtakin?

Todennäköisesti tässä käy samalla tavalla kuin shampoon, hoitoaineen ja suihkusaippuan kanssa.

Torilla tavataan!

Minä olen nuori. Nuori aikuinen. Olen poliittisesti valveutunut. Minulle on aina ollut itsestään selvää äänestää vaaleissa kuin vaaleissa. On kuitenkin niitäkin, joille asia ei ole niin itsestään selvää. Toivon, että molempien koulukuntien edustajat tulevat 18.5. iltasella Järvenpään torille, kun nuoret aikuiset valloittavat perinteiset toritapaamiset. Paikalle ovat tulossa SDP:n nuorista ehdokkaista Jenny Lindborg ja Niko Korte. Laitan asiasta lisää tietoa lähempänä, kun tarkempi illan ohjelma selviää. Halusin nyt vain tällä tavoin hyvissä ajoin herätellä mielenkiintoanne. Torilla tavataan!

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Kenen joukoissa seisot?

Euroopan parlamenttivaalit ovat monelle, etenkin nuorelle, välivaalit. Eduskuntavaaleissa on jotain perää, presidenttiä valittaessa on yleensä kaikilla mielipide - ainakin toisella kierroksella. Kuntavaalitkin ovat vaikea paikka, mutta helpot kekkerit eurovaaleihin verrattuna.

Eurovaalit ovat kaukaiset vaalit, koska äänestämisen jälkeen valitut katoavat Brysseliin ja heistä kuullaan seuraavan kerran eduskuntavaalien alla, kun osa palaa maitojunalla kotiin. Eurovaalit ovat kaukaiset vaalit myös siksi, että politiikka, mitä Brysselissä tehdään, on jotain niin isoa, ettei se kosketa pientä tavis-Amandaa. Kuntavaalit onkin helpompi tuoda Amandalle tuta, koska niin moni kuntapoliittinen asia konkreettisesti koskettaa häntä tai ainakin hänen elinpiiriään. Eduskuntavaalit nyt välittyvät mediavaalina jo alakouluikäisille.

Eurovaaleihin pitäisi ehdokkaiden ja eritoten puolueen suhtautua jäsenyyskampanjamaisemmin. Vaalien alla näkyvyys sekä sähköisessä että printtimediassa tulee olla voimakasta, toreilla ja turuilla pitää seistä ja puhua eurooppalaista politiikkaa ja tien varsilla pitää olla kuvia numeroineen. Kaikki se muu, mitä vaalien yhteydessä on tapahtuva, on tehtävä hienotunteisesti ja rynnäköllä - molemmat yhtäaikaisesti. Väriä, flyeria, paitaa ja ilmapalloa, blogia, mielipidekirjoitusta ja ärhäkkää oppositiopolitiikkaa. Näillä eväillä (joita on jo alettu syöttää kansalaisille - hyvä! lisää vaan!) SDP nousee. Ja mikäli olette lukeneet lehtiä, on jo noussut. Hidasta, varmaa, tasaista politiikkaa tekevä yhteen hiileen puhaltava, nuorista voimaa ja virikkeitä kumpuava puolue, tulee olemaan näiden "väli"vaalien voittaja. Kenen joukoissa seisot?

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Nuoret tekevät tämän päivän politiikkaa

Helsingin Sanomat on tunkenut aamukahvipöytiimme oudon ristiriitaista oppositiopolitiikkaa. Aluksi valitellaan, kun uudistuva SDP ei laula työväenlauluja, vaan iskelmähittejä:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Laula+toveri++laula/HS20090404SI1YO02kg8

sitten muistellaan vähän, miten ennen vanhaan laulettiin:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Poliittiset+laulut+katsovat+taustapeiliin/HS20090404SI1YO02kg9

Tämän jälkeen kirjoitetaan uudistumistarpeista ja korostetaan sitä, miten nyt täytyy viedä puoluetta eteenpäin:
http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Uudistuva+Sdp+koukkaa+vasemmalle/1135244954538

Ehkä Helsingin Sanomilla on ollut niin kiire kirjoittaa hallituspuolueitten kommervenkeistä, sähköpostikuusyseistä sekä kihloista ja eläkkeistä ja optioista ja eläkeoptioista, että se ei ole edes vaivaantunut huomaamaan, miten sosialidemokraattinen puolue on uudistunut ja uudistumassa. Kaikkialla valitetaan, miten harmaa hahmo Jutta Urpilainen on oppositiojohtajana ollut. En väitä, että olisin täydellisen samaa mieltä hänen kanssaan asioista, mutta en myöskään pidä siitä, että hänet leimataan harmaaksi. Hän on tehnyt ja tulee tekemään paljon liikkeen uudistuksen eteen. Siihen vaikuttaa jo pelkästään hänen ikänsä. Nuori polvi nousee. Ei Demarinuorissa tai SONKissa surra tilannetta, ei voivotella, ei vellota. Nuoret eivät tee tulevaisuuden politiikkaa, vaan tämän päivän politiikkaa yhdessä niiden "vanhojen jäärien" kanssa. Se on sitä uudistumista. Ja kyllä, me nuoret myös laulaa lallatamme, niin iskelmähittejä kuin työväenlaulujakin!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Missä aatteet, missä vaatteet?

Käväisin tänään SDP:n nettikaupassa, koska erheellisesti ajattelin, että sieltä saattaisi löytyä jokin kiva aattellinen t-paita vaikka. Juu ei. Ainoa paita oli kuntavaalien aikaan kampanjoinnissa käytetty Reilu Suomi-paita. Ei mitään hauskoja vanhoja kunnon:

"JO RIITTÄÄ
hinnankorotukset
valhelupaukset
mielipideterrori
pakkodemokratia
vain järjestys turvaa tulevaisuuden
LIITY SOS.DEM.PUOLUEESEEN"

Nykyään on vaikea saada mistään t-paitoja ilman tekstejä. "Isi on vähän väsynyt", "Älä tuijota" ja "Vähäks oon ihana" lukee sitten vastaantulijoitten pielissä, mutta minun pieleeni ei tuollaista häränpaskaa (engl. bullshit) tule, minä haluan vaatteet, jotka julistavat mun aatteet!