Kvantitatiivisen musiikkibisneksen julistus

Populäärikulttuuri elää ilmiöistä. Ilmiöille on tyypillistä, että niitä syntyy ja niitä kuolee. Erilaisia ilmiömuotoja luodaan eri tarpeisiin ja niitä tekohengitetään tietyin mediatempauksin. Ymmärrän tämänkaltaisen kulttuurin tuottamisen hyvin Iso-Britanniassa tai Yhdysvalloissa, missä markkinaa riittää - kuluttajakunta jakautuu monen moneen äärilaitaan, mutta silti peruspoppia kuluttavassa keskikastissa elelee enemmän ryhmää kuin Suomessa yhteensä.

Suomen kokoisessa valtiossa ei ihan heti luulisi olevan liikaa kysyntää, mutta jos kysyntä oikeasti luo tarjonnan, näin kuitenkin on. Vuoden vaihteen tietämillä käynnistyy jälleen kaksi laulukilpailua; vanha tuttu Idols sekä uutena Voice of Finland. Itseään tykötekevät enemmän ja vähemmän laulutaitoiset nuoret ryntäävät koelauluihin varmoina siitä, että just nyt on mun mahdollisuus tulla kuuluisaksi. Eri kilpailujen menestyjät ovat jääneet parin levyn ihmeiksi, uuden hypermarketin avajaisesiintyjiksi ja ovat nykyään ohjelmatoimistojen riippakivisiä murheenkryynejä. Kuten huomattua, suuret laulukilpailut kannattaa jättää voittamatta niin menestys on taatumpaa ( Antti Tuisku, Anna Abreu). Mahdollista on myös irrottautua myöhemmin formaatista (Jenni Vartiainen) tai jättää koko kisa kesken ja lähteä omaan suuntaan (Paula Vesala, Mira Luoti). On pelottavaa, miten sekä tuotantoyhtiöt että artistit itsekin, pohtivat jo kappaleiden tekovaiheessa sitä, miltä biisi näyttää lavalla tai millainen video tähän kannattaa tehdä. Missä palo musiikin tekemiseen? Missä taiteilijan tuskastelu aitoudesta? Jälkimmäiset pohdinnat eivät koske PMMP:n toimijoita (huom.).

Kun henkilö osalllistuu Idolsiin, on hänen taiteilijanimensä edessä hyvän tovin kilpailun jälkeenkin vielä sana Idols (Idols-Lassi). Tämä mediamössötys koskee kyllä muitakin turhia julkkiksia (BB-hahmot, Suurin pudottaja-hahmot, Maajussi-hahmot jne). Formaattien tuotteita ympätään tietysti saman mediakonsernin muihin formaatteihin: "Idols-Pasi ja BB-Esa valmistavat tänään herkullisen illallisen Maajussi-Hennalle ja Suomen Huippumalli-Jasmiininkukalle". Tässähän ei varsinaisesti ole mitään väärää; bisnestähän tämä vain on - ja ennen kaikkea viihdettä.

Viihteestähän tässä kaikessa on kysymys. On todistettu, että taloudellisen tilanteen heikentyessä kuluttaja arvostaa enemmän viihdettä ja kulttuuria - sitä ikäänkuin lähdetään hakemaan mielenrauhaa, hetkellistä hurmiota, naurua. Haluan kyseenalaistaa tämänkaltaisen tuotannollisen viihteen määrän ja laadun suhteen. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että määrällä yritetään korvata laatua. Idolsvoittaja julistettiin vasta vuosi sitten (kuka sen voittikaan?) ja heti pannaan uutta putkeen. Tässä uudessa Voice-formaatissa annetaan sentään mahdollisuus myös rumille ja läskeille, sillä tuomarit tekevät valinnan pelkästään äänen perusteella (miksei tämä ohjelma sitten tule radiosta, jotta meidätkin säästettäisiin?). Koska en ole määrällisen ystävä, vaan laatu ratkaisee,toivoisin viihdekilpailua, jossa edellytyksenä olisi laulutaidon lisäksi soitto- sekä sävellys- ja sanoitustaito. Näin saisimme laadukkaita artisteja radioidemme soittolistoille. Ai niin, aidot artistit eivät ikimaailmassa lähtisi tällaisiin kilpailuihin.

Luin jostain, että...

Syys-helmikuu on aikaa, jolloin aloitan kaikkea uutta ja olen täynnä energiaa. Se perustunee kouluaikoihin ja vuoden vaihtumisen innoittamaan "uuden alku"-tunnelmaan. En kuitenkaan sorru tekemään uudenvuoden lupauksia, koska en usko niihin. Uskon tahdonvoimaan paheen lopettamisessa ja hyveen aloittamisessa: ei siihen kalentereita tarvita.

Minulle kuitenkin tämä uuden alun vuosipuolikas tarkoittaa sitä, että mieleni on auki uusille asioille. En suinkaan liity kuntoklubeille tai aloita lenkkeilyä (olen jo tähän ikään mennessä oppinut, että tuommoinen ei sovi mulle). Kaivaudun internetin syvyyksiin etsiessäni uusia ilmiöitä, koska tällöin olen kiinnostuneempi ympäröivästä maailmasta kuin muulloin. Poukkoroin Spotifyssa artistista toiseen etsien uusia tuttavuuksia, kahlaan läpi soundtrackeja, koska usein niistä löytyy pienempiä artisteja tai yhtyeitä, joiden tuotannosta en ole koskaan kuullutkaan. Pompin blogeissa etsiskellen naureskellen pohdiskellen - jotkut vinkkaavat hyvistä uutuuskirjoista tai sitkeistä klassikoista, toiset pohtivat elokuva-alan kehnoutta tai autuutta, toisien juttuja saa taas vaan kummastella (ehkä hävetäkin vähän) ja toisille ihan aidosti vain nauraa räkättää ääneen. Tähän aikaan vuodesta joka kolmas lauseeni alkaa sanoin: "luin jostain, että.." tai "missäköhän mä just näin tosta juttua...".

Parhautta on alkaa miettiä, mistä jokin ajatusketju sai alkunsa. Tämäkin blogi syntyi seuraavan ajatusketjun myötä:

hedelmäsokeri, pride, lesbokulttuuri, alakulttuuri, dj, onkohan dj:eillä ammattiliittoa tai -yhdistystä, kirjasto, pitääkin tsekata finlandia-ehdokkaat, luxemburg.

Olen syksy- ja talvi-ihminen henkeen ja vereen ja taisin juuri keksiä miksi! Tällöin minulla on energiaa ja kulutan sen tehokkaasti yllä selitetyin tavoin ja kevättä kohti alan nuupahtaa. Se johtuu sekä siitä, että uutta tutkiessani olen törmännyt yleensä vain kuluttaviin ilmiöihin, uutuuskirjoihin, one hit wonder-artisteihin ja paskaan musaan muutenkin, eikä helmiä juuri ole löytynyt, sekä myös siitä, että keväällä muut alkavat heräillä kuorestaan ja iloita keväästä ja kesästä. Minua tällainen lämmön ja auringon ilakointi alkaa masentaa ja vetäydyn kuoreeni. Tuolloin olisi ihanaa, jos olisi kerääntynyt edes pari helmeä, joiden parissa kuluttaa aikaa sinne syyskuulle asti.