torstai 23. tammikuuta 2014

Voiko 31-vuotias nelikybäistyä?

Olenkohan mä nelikybäistymässä? Voiko 31-vuotiaana nelikybäistyä? Miksi nelikybäset on nyt kaikkialla? Miksi missään ei puhuta kolmikybäsistä? Miksi me ollaan hiljaa? Miksi mä kuuntelen Jenni Pääskysaaren keittiöpsykologiaa äitisuhteista ja ystävyyksien katkeamisesta (,joilla Ylepuheen ohjelmaa markkinoitiin)? Miksi mä ahmin Maija Vilkkumaan "fiktiivisiä" tarinoita nelikybästen arjesta? Miksi mä sanon nelikybänen enkä nelikymppinen? Kolmikybäisyys oli tosi jees, mutta loppuko se sit sillä siunaaman sekunnilla, kun täytin 31? Ja miksi lataan mp3:sena Ylepuheen ohjelmaa? Miksi mielenkiintoisia ohjelmia lähetetään keskiviikkoisin kello 13.00? Miksi mä en kuuntele sitä suorana? Miksi en kirjoita kalenteriin "hox!" keskiviikolle kello 13.00? Miksi mua edes kiinnostaa?

tiistai 21. tammikuuta 2014

Tästä lähin vain arkisia asioita

Mua on jo pitkän aikaa sylettänyt ihmisten epäaitous, naiivius, mustavalkoisuus ja ainainen esittämisen tarve. Päätin alkaa kirjoittaa arkista blogia arkisista asioista kumotakseni (edes omalta kohdaltani) tämän epäaitouden ja vääristyneen elämänkuvan. Tästä ei ole silti tulossa "mitä söin tänään"-blogi (,vaikka ruoasta tykkään kirjoittaakin!). Lupaan myös, että tässä blogissa ei puhuta kakasta - vain juttujen tasolla tietysti, mutta ei siis kirjaimellisesti (tämä ei ole siis kaksplussatyylinen kotiäitiblogi).

Toinen innoittaja tähän blogikirjoittamisen henkiin herättämiseen on halu kirjoittaa ja halu kirjoittaa hyvin. Luin vanhoja kirjoituksiani vain todetakseni, että tapanani on ennenkin ollut suoltaa mielipiteitä juuri kaunistelematta ulostulotapaa. Seison toki edelleen kaikkien mielipiteideni takana - mutta kärkkyys on ehkä nujertumaan päin. Minulla on aina ollut vahvoja mielipiteitä enkä ole pelännyt niitä tuoda julki. Nyt minulla on kuitenkin herännyt uudenlaisia ajatuksia, mielenkiinnonkohteita ja mielipiteitä. Arvoni eivät niinkään ole muuttuneet, vain ainoastaan tähdentyneet ja korostuneet. Huomaan aikuistuneeni (kasvaneeni/vanhentuneeni mitä näitä nyt on), sillä olen oppinut hillitsemään itseäni (halutessani) sekä kyseenalaistamaan myös omia näkemyksiäni. Olen avoin muutokselle, jota ennen niin kovasti pelkäsin.

Lisäksi minulla on nyt aikaa. Osa freelancerin arkea on, että välillä on töitä ja välillä ei ole töitä. Juuri tänään ei ole töitä ja siksi minulla on aikaa. On merkillistä, mihin se aika aina katoaa! Kiireenkin keskellä tiedän, että nauttisin, jos jaksaisin/vaivautuisin/haluaisin kirjoittaa vähän. Kirjoittaminen on aina ollut mulle (niin superkliseiseltä kuin se kuulostaakin!!) todella terapeuttista. Pelkästään omien ajatusten näkeminen kirjoitettuna selventää niitä.

Ja jos tässä ei ollut syitä tarpeeksi blogikirjoittamisen elävöittämiseen, niin lisätään vielä se, että mä tykkään lukea blogeja. Eniten mä tykkään lukea blogeja, joissa on pieniä arkisia huomioita, havaintoja - ilmiöiden tunnistamista ennen kuin ne yltävät varsinaisiksi ilmiöiksi. Miksi mä en siis itse kirjoittaisi sellaista, mitä mä itsekin haluaisin lukea?

Tästä lähin siis vain arkisia asioita.

Jules*