perjantai 9. huhtikuuta 2010

Tulevaisuus on kohta jo menneisyyttä

Nuoria ihmisiä kiusataan aina tähän aikaan vuodesta tulevaisuuteen liittyvällä kysymyspatteristolla:
mihin sä aiot hakea opiskelemaan?
miten niin et tiedä?
mitä sä teet kesällä?
miten niin et tiedä?

Jos et tiedä, tai et halua vastata, sinua aletaan neuvoa ja painostaa. Jos tiedät, silti sinua aletaan neuvoa ja painostaa ja lisäksi sinulle aletaan asettaa paineita ja tavoitteita.

Olen aina säälinyt ylioppilaita, jotka luulevat, että nyt on elämä edessä ja paljon saavutettu ja koettu. Näinhän se ei kuitenkaan ole. Elämä on edessä juu, mutta heti seuraavana päivänä. Ei tässä maassa ole kellään varaa jäädä tyhjän päälle ajelehtimaan. Välivuodet ovat järkeviä monissa tapauksissa, jos oikea ala ei ole löytynyt tai portti "oikeaan" kouluun ei aukea heti ensi yrittämällä.

Jotta tästä joka keväisestä rienasta pääsee irti, on ainoa ratkaisu olla rohkea. Vaikka kuinka haluaisi olla rauhassa, ilman julkista piinaa, se ei ole mahdollista. Yhteiskuntamme on muodostonut sellaiseksi, että tietyt asiat ovat julkisia. Ja hei, mitä väliä! Ota rento asenne, hymyile ja kakaise totuus ulos. Jos et kerta kaikkiaan tiedä, mitä haluat, sano se, mutta varaudu perustelemaan erilaisilla varasuunnitelmilla, sillä sinun pitää tietää. Voin luvata, että millään tällaisella kuumotuksella ei ole mitään väliä, sillä tulevaisuus on ihan kohta jo menneisyyttä, mikä tarkoittaa sitä, että asia on kohta jo jotenkin ratkennut! :) Hymyile siis ja ota menneisyytesi vastaan.

Ps. pahoittelut, että olen näin suomenkielen päivänä hairahtanut käyttämään sinä-passiivia (yritän olla nuorekas muka). Pyhpah.