tiistai 24. helmikuuta 2009

Julia on tullut valtuustoon

Kyllä niitä voi pikkuisen harmittaa / kaduttaa, että tulipahan päästettyä tuo Salmenojan tyttö tuonne lautakuntaan. Sinne se meni ja ei malttanut pitää päätään kiinni nii. Mutta kyllä nyt täytyy rehellisesti sanoa, että mä sentään yritin. Yritin vaikuttaa asioihin ja esittää järkevää muutosta esitykseen. En edes hävinnyt pystyyn; tasan män ja puheenjohtajan äänin pohjaesitys voitti. Villiä menoa teknisellä toimella kabinetin välkkyvässä loistevalossa.

Ei minua se harmita, että ensimmäinen esitykseni lytättiin. Ei minua harmita sekään, että se esittämäni kohta ei päätynyt lopulliseen teokseen. Eniten minua harmittaa se, miten ihmiset voivat olla niin kaavoihin kangistuneita, vanhoja jarruja täynnä hilseileviä pölyttyviä mielipiteitä ja miksi, vain siksi, että näin on aina tehty ja niin muuten tehdään nytkin. Nytkään kyse ei ollut sen suuremmasta asiasta kuin planeettamme tulevaisuudesta tai pikemminkin tulevaisuudettomuudesta, mutta olkoon. Ei täällä ole ennenkään luomua lipitetty tai kasvista piperretty. Läheltä voidaan kuitenkin ostaa, sehän tukee sentään yrittäjyyttä ja kah! kuinka yllättävää näillä valtuustokauden poliittisilla suhteilla, että sillä on väliä taas! ikävää vain, kun näillä poliittisilla vaikutussuhteilla ei panosteta yrittäjään, vaan rahaan.

Jutta Urpilainen on sanonut, että muutos ei käy nopeasti. Nuoret ovat (ja ovat aina olleet, silloinkin kun ne vanhat parrat olivat nuoria) tulevaisuus. Nyt me nuoret emme vain missään nimessä saa menettää arvoamme partojen edessä, vaan poliittinen uskottavuus, kunnioitus ja lopulta valta saavutetaan vain uurastamalla. Se ei silti tarkoita sitä, että meidän pitäisi odotella eläkepommia hiljaa itseksemme jupisten. Ei todellakaan! Nuoret tulevat marssien, kovaa ja korkealta: TAISTELOHON! Ehkä esitykseni ei mennyt läpi, mutta ainakin kaikki huomasivat, että Julia on tullut valtuustoon. Lupaan, ettei askeleeni horju jatkossakaan.

lauantai 21. helmikuuta 2009

Lautakuntastartti

Ensi viikolla alkavat lautakunnat. Keskiviikkona olisi tekninen lautakunta, jonne en vielä pääse, sillä varsinainen jäsen on menossa paikalle. Tiistaina on sitten rakennus- ja ympäristölautakunnalla ensimmäinen kokous. Esityslistat taustoineen ja liitteineen oli eilen ängetty postiluukusta sisään. Kirjaimellisesti siinä oli ollut änkemistä, sillä valehtelematta neljättä senttiä paksu könsikäs sieltä oli eteismatolle lävähtänyt. Nyt pitäisi sitten viikonlopun aikana ehtiä tutustua koko aineistoon ja vielä sisäistääkin. Huoh.

On jokseenkin hurjaa mennä ensimmäiseen kokoukseen. Sitähän varten sitä ehdolle lähdettiin, että poliitikoksi päädyttäisiin, mutta jotenkin se kaikki alkaa nyt vasta konkretisoitua, että näin todella kävi. Tuntuu, että mitä minulla on muka sanottavaa mihinkään kaavan muutoksiin?! Toisaalta uskon, että juuri minunkaltaistani näkemystä siellä kaivataan: uusia tuulia, freessiä asennetta - pois jäykät, pölyttyneet mielipiteet ja vuosia vanhat riidat!

Olen päättänyt olla oma itseni omine mielipiteineni ja aatteineni. Sillä asenteella olen pärjännyt elämässä tähän asti ja vaikka itse sanonkin, jokseenkin mallikkaasti kuitenkin. :) Keep up good work me!

Varikset

Eilen näin kummallisesti käyttäytyvien varisten joukon. Ne hengailivat asemalaituirilla ja nokkivat kiihkeästi jotain muonaa maasta. Niitä oli joku toista kymmentä. Yksi oli the boss, hengasi vähän ylempänä jonkin tolpan päällä. Kun tuli kuulutus junasta, the boss rääkäisi ja muut lehahtivat lentoon. Mielenkiintoisin tapaus oli eräs, joka oli siellä muiden joukossa nokkimassa. Aika ajoin se nappasi kollegaansa pyrstöstä ja alkoi pyörittää. Toinen, tämä jota otettiin pyrstöstä, alkoi tietysti rääkyä ihan tuhatta siinä pyöriessään. Tätä kesti, kunnes the boss rääkäisi. Vaakut jatkoivat syömistään kaikessa sulassa sovussa, kunnes hetken päästä se kiusanhenkivaris nappasi taas sitä samaa lintua pyrstöstä. Ja taas pyörittiin, kunnes pomo lopetti touhun huudollaan.

Nämä taistelupukarit eivät olleet lähelläkään toistensa muona-apajia, kyse ei ollut siis siitä. Veikkaukseni on, että sitä toista vaan otti päähän, että se toinen oli ylipäätään siinä. Olemassa. Siksi se vain päätti vähän muiluttaa, näyttää kaapin paikan. Alaosaston kuhinaa ja nahinaa kesti joka kerran vain siihen asti, kunnes ylhäältä tuli käsky lopettaa.

Itsellenihän tämä varisten elämän seuraaminen noin 7 minuutin ajan toi mieleeni monenlaiset ihmisryhmät ja meidän käyttäytymisemme, mutta jos teille tuli mieleen jotain muuta, se on teidän häpeänne. Miettikää, miten me käyttäydymme, ennen kuin alatte arvostelemaan varisten käyttäytymistä.

lauantai 7. helmikuuta 2009

Ehkä jopa vähän ylpiä

Posti kulkee, aina jonkun polkemana. Meidän luukustamme kilahti jälleen kerran luottamustehtävääni liittyvää postia, oletin, sillä taas odotti pöydällä kaupungin planketein varustettu A4-kokoinen kuori. Huvittuneena mietin, josko minulle nyt tulisi se virallinen tiedote valinnasta sekä muuta jo pitkään kaipaamaani materiaalia. Materiaalin kohdalla uskoni hiipui ennen kuin alkoikaan, sillä kuori oli melko ohut. Avasin kuoren ja järkytyin.

Ensimmäisenä luki "hyvä lautakunnan jäsen /varajäsen" (ok, nyt siitä tiedotetaan, jei!). Sitten pyydettiinkin jo täyttämään yhteystietoja sekä netissä julkaisemista että palkkion maksua varten. Aloin plärätä muita papereita läpi, ja siellähän sitä oltiin, päätökset liitteineen valtuustoon kokouksesta. Etsin jännittyneenä liitteen ja etsin nimeäni varsinaisten jäsenten listalta, mutta ei - ei ollut varsinaisten listalla. Aloin skannata paperin oikeata puoliskoa ja huomasin nimeni varalla. Ihmettelin ja hämmästelin, kummastelin ja oudoksuin. Vihdoin katseeni osui paperin ylälaitaan, missä se komeili, kissankokoisin kirjaimin: tekninen lautakunta.

"Nyt on hurjaa!" huudahdin, ja aloin plärätä liitteitä yhä eteenpäin ja kah, seuraavana siellä oli se rakennus- ja ympäristölautakunta, ja siellä sitä oltiin varsinaisena jäsenenä, niinkuin pitikin. Älkää käsittäkö väärin, olen todella otettu ja iloinen ja onnellinen, että olen saanut luottamusta osakseni näin valtavan paljon näin alussa. Olen vain - häkeltynyt. Yllättynyt. Ehkä jopa vähän ylpiä...

hihi, minusta. :)

torstai 5. helmikuuta 2009

Huolestuttavaa? Tuskin.

Eilen julkaistiin tieto SDP:n kannatuksen laskusta. Ok, kannatus on laskenut 0,1 yksikköä 19,9:än. Ai kauhea! Musta on typerää vertailla puolueiden kannatusta kysymällä: "Jos eduskuntavaalit järjestettäisiin nyt, mitä puoluetta äänestäisit?" Jos vastaaja ei ole tietyn puolueen sitoutunut äänestäjä, hänen vastauksensa ei ole luotettava, koska eduskuntavaalit ovat aina kuitenkin myös henkilövaalit. Sen lisäksi äänestämiseen vaikuttaa vahvasti sen hetken maailmantilanne ja mitä media kirjoittaa ehdokkaista ja puolueista ja niin edelleen.

Vertailu onkin omiaan vain siihen tarkoitukseen, että tilanne kehittyy. Jo sen, että tällainen uutinen julkaistaan, tulisi saada puolueen sisällä asioita tapahtumaan. Ehkä reservistä vedetään pari hyvää puhujaa enemmän julkisuuteen, näkyvyyskampanjoita aletaan toteuttaa aiempaa aikataulua nopeammin ja hanakammin ja ehkäpä eurovaalikampanjointiin otetaan toisenlaista sävyä. Huolestuttavaa ei ole tuon kaltainen kannatuksen lasku, vaan pikemminkin se, miten asia otetaan puolueen sisällä käsittelyyn ja mitä jatkossa tehdään, vai tehdäänkö mitään.

Taas tuli postia...

Eilen tuli taas postia. Nyt rakennusvirastolta tai vastaavasta paikasta. Siinä tiedotettiin, että hyvä rakennus- ja ympäristölautakunnan jäsen / varajäsen. Ei siis vieläkään tullut paperia, jossa olisi kerrottu, että minut on valittu. Mitäpä sillä enää väliä, minähän tiedän sen jo. Sen sijaan kirjeessä toivotettiin minut tervetulleeksi jälleen yhteen koulutukseen (eri kuin ne aikaisemmat) sekä ensimmäiseen kokoukseen. Olenkohan ainoa uusi luottamushenkilö, joka odotti saavansa paksun kirjekuoren, jossa olisi ensinnäkin ollut kaikki (ainakin tämän vuoden) kokousajat valmiina sekä materiaalia lautakunnassa toimimisesta?

Olen työssä järjestössä, mikä tarkoittaa epäsäännöllisiä työaikoja sekä paljon iltakokouksia ja muita menoja. Lisäksi minulla on muitakin luottamustoimia ja kyllä, myös muuta elämää kuin järjestömaailma (bullshit!). Joka tapauksessa, odotin kaupungin olevan sen verta byrokratisoitunut laitos, että sieltä olisi vain tullut käsky, että kokoukset ovat seuraavina päivinä seuraavassa paikassa siihen ja siihen kellonaikaan. Piste. Mutta ei. Sehän menee sitten aivan naurettavaksi, kun ihmiset alkavat huudella, että ei mulle käy! Toivon todella, että siellä kokouksessa on edes jokin pohjaesitys. Todennäköisesti onkin, ja stressaan ihan turhia. Saas kattoo ny si taas!

maanantai 2. helmikuuta 2009

Jotta voi tuntea itsensä tärkeäksi


Tuli tänään Hipiltä postia. Valmistelusihteeri Järvenpään kaupungilta (Pekka Hippi, ei siis mitään kettuilua) lähetti postissa minulle kaksi kirjettä. Sisällöltään molemmat olivat täysin samat. Toisessa oli käytetty mustan musteen lisäksi myös sinistä mustetta ja osoitetarra kursiivilla, toinen oli tyyliltään b&w ja ilman kursiivia, tarra kuitenkin oli.

Sisältö oli mielenkiintoinen (kerron tässä vain toisesta kirjeestä, kun kerran sisältö oli sama): Kuuma-kuntien luottamushenkilöiden yhteiset koulutustilaisuudet. Ohjelmassa on kuukauden sisään tehokas kolmiosainen koulutuspaketti, joissa uudet toimikauttaan aloittelevat luottamushenkilöt saavat perehdytystä toimintaansa. Aiheet antavat odottaa paljon itsestään: 1 kunnallisen päätöksenteon toimintaympäristö ja luottamushenkilö, 2 seutudynamiikka ja seudullinen yhteistyö, 3 päätöksenteon juridiikka ja kokousmenettely.

Näiden koulutusten lisäksi omat konkarit antavat omasta tietotaidostaan kahdessa omassa koulutustilaisuudessa. Uusi toimija pääse kyllä mukaan ja saa aimo annoksen faktaa kaadettuna suoraan päähän. Kaikki pitäisi kuitenkin myös sisäistää. Tästä annoin eräässä keskustelutilaisuudessa palautetta myös puoluejohtoon saakka: puolueen nettisivuillla pitäisi olla ladattavissa ohjekirjallisuutta tyyliä "Lautakuntatoiminta for dummies" tai "Valtuustossa vaikuttamisen perusteet". Tätä pidettiin hyvänä ideana ja se kirjattiin ylös. Kaipaan siis käytännönläheistä tukea tässä politiikan ensiaskelilla kun tasapainoilen. Toisaalta kyllähän haasteita pitää olla ja kyllä pitää politiikkaan lähteneen osata sisäistää ja käsitteistää ja snaijata - nopeastikin. Koomisintahan tässä on se, että vaikka koulutuksiin kutsutaan ja tilaisuuksista tiedotetaan, vielä ei kukaan ole minulle virallisesti missään (kirjeellä slash sähköpostilla slash viestillä slash puhelimella) kertonut, että olen rakennus- ja ympäristölautakunnan jäsen kaudella 2009-2012. Onneksi kaupungintalolta saa hyvää palvelua. :)

Ja mikä tämä kuva sitten on? Se on elokuulta 2008 oleva piirrokseni, johon ensimmäisenä hahmottelin vaaliteemojani. Mitä se mustanaamio siinä tekee, mene ja tiedä. Ajattelin ehkä, että se olisi hauska.

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Mitäs siellä lautakunnassa sitten tehdään?

No niin, näin pääsi nyt käymään, että menivät valitsemaan minut Järvenpään rakennus- ja ympäristölautakuntaan varsinaiseksi jäseneksi. Täytyy kyllä vielä kerran kiittää äänestäjiäni, sillä uskon olevan merkitystä myös tälle valinnalleni sillä, että sain tasaisesti ääniä koko Järvenpään alueelta. Toki täytyy kiittää myös omaa työväenyhdistystäni sekä kunnallisjärjestön toimijoita, että minua osasivat pestiin esittää. Haluavat koukuttaa minut toimintaan ja liikkeeseen. Onnistuivat. Saas kattoo ny.

Jep, nyt on helppo osio hoidettu, eli kiitelty. Nyt sitten seuraa se jännempi paikka: mitä ihmettä siellä lautakunnassa sitten oikeen tehdään?! KÄÄK-ilmiö meinasi vallata aluksi. Nyt olen jo rauhallisen ylpeä itsestäni. Minusta on kivaa päästä lautakuntatoimintaan ja erityisen kiinnostunut olen juuri tästä pestistä juuri ympäristöasioiden vuoksi. Rakennuspuoli sitten on minulle hieman vieraampaa, myönnettäköön se heti, vaikka eipä se varmaan kenellekään mikään järkytysyllätys lienytkään. Toisaalta uskon, että juuri se, että se on vieraampaa, on vahvuuteni tulevalla lautakuntakaudella. Katson objektiivisesti ja ulkopuolisesti asioita ja uskon, että se on vain tervetullutta uutta näkemystä. Saas kattoo ny sitten.

Kuitenkin, olen siis iloinen saamastani luottamuksesta ja aion olla luottamuksen arvoinen. Lupaan paneutua annettuun (sekä ylimääräiseen) materiaaliin huolellisesti sekä valmistautua jokaiseen kokoukseen ahkerasti ja antaumuksella. Näin tuoreella pikkupoliitikonalulla ei ole minun mielestäni muita vaihtoehtoja. Pitää olla nöyrä, jotta voi saavuttaa kunnioitusta. Saas kattoo ny sitten taas. :)