perjantai 8. heinäkuuta 2011

Nallekarkit eivät mene koskaan tasan - pari sanaa tasa-arvosta

Minä en ole feministi ja koska sanon sen ääneen, peityn myös tasaisesti paskaan. Minulle feminismi ei ole tasa-arvoa ajava aatesuunta, kuten ei myöskään sovinismi. Ne ajavat toisen sukupuolen edustajien etua
e n s i s i j a i s e s t i. Minulle on aivan se ja sama, miten kyseiset termit nykysuomensanakirjassa määritellään. Minulle feminismi ei tarkoita tasa-arvon liikettä (vertaa minulle rekisteröity parisuhde ei tarkoita avioliittoa). Tasa-arvoa voidaan ajaa vain kehittämällä yhdenvertaisesti kaikkien oikeuksia - ei siis pelkästään sukupuolten välistä kuilua kaventamalla, vaan huomioimalla myös kaikki vähemmistöryhmät, kansalaisuudet ja kulttuurit.

Sukupuolikiintiö on jo sanana naurettava: kuvitelkaa nyt, että kokoukseen tultaessa valtuutettujen pitäisi pudottaa housunsa/hameensa/housuhameensa nilkkoihin, sihteeri tarkistaisi värkin aitouden ja päästäisi sisään tasan saman verran molempia vekottimia. Työpaikkaa haettaessa tilanne kärjistyy entisestään. Vierekkäin sohvalla istuu kaksi jäätävän pätevää jäbänderiä ja yksi muodollisesti pätevä neitokainen. Jos naiskiintiö on vajaa, muodollisilla pätevyyksillä voittaa ja jäbänderit menevät kaljalle, juovat itsensä humalaan, toistavat saman viikko toisensa perään, katkeroituvat ja alkavat sovinisteiksi.

Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ei tulla koskaan saavuttamaan (vertaa kommunismi). Näitä tavoitteita kohti tulee kuitenkin pyrkiä, yhteisen hyvän, yhteiskunnan kehittymisen ja paremman huomisen puolesta. Jos jokin ihmisryhmä pitää itseään muita parempana (vertaa feministit) ja kokee olevansa muiden yläpuolella, ei tasa-arvon eteen tehtävä työ onnistu, koska yhdenvertaisuus on tiessään. Yhdenvertaisuus puolestaan ei ole mahdollista siviilisaatiossamme, koska ihminen on eläin. Ihminen on laumaeläin ja laumassa on erilaisia rooleja, erilaisia tehtäviä ja erilaisia syitä tehdä jotakin. Aina on niitä, jotka luulevat olevansa ravintoketjun huipulla (vertaa porvarit), mutta aina on myös isompi kala (vertaa iso jytky). Heikoimmat kärsivät, vaikka kuinka luvattaisiin, että kaveria ei jätetä. Pelko ajaa ihmistä eteenpäin maailmassa, jonka sain juuri kuulostamaan paikalta, jossa eläminen on yhtä helvettiä.

Onko mitään siis tehtävissä? Maailmassa, niin ihmisten kuin eläintenkin maailmassa, on aina tilaa kehitykselle, yksilön ja yhteisön kehitykselle yksin ja erikseen. Kannustankin kaikkia heittämään epätasa-arvoistavat ja epäyhdenvertaistavat aatteensa tasa-arvon nimissä samaan lutakkoon, minne se kuuluisa jatimatik aina lensi ja elämään edes pienen hetken vapaana ajattelijana. Tulette huomaamaan, miten linnut laulavat kauniisti ja miten taivas onkaan sininen. Mikäli useammat uskaltautuisivat joskus ulos omasta navastaan, katsoisivat maailmaa muustakin näkökulmasta kuin oman keittiön ikkunasta, kiihtyisi tasa-arvo nollasta sataan nopeammin kuin Häkkisen mersu. Suosittelen lämpimästi skeptikon uraa, sillä siinä pääsee sekä a. kyseenalaistamaan muiden mielipiteet ja näkökulmat (also known as provoisoimaan) että b. oppimaan itsestään ja kehittymään ihmisenä, jopa niin taitavaksi että pärjää kiintiöttömässäkin taistelussa, oli sitten nainen tai mies, leijona tai hiiri, kärpänen tai possu.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Laivojakin vihitään

Äitini on viisas nainen. Käydessämme keskustelua avioliittolakiuudistuksen viime aikoina saamista käänteistä hän sanoi jotain, mikä aluksi havahdutti minua kovasti, mutta ymmärsin sitten, millainen tämän kolikon kääntöpuoli onkaan.

Minä haluan mennä naimisiin. Olen kihloissa rakastamani ihmisen kanssa ja haluan solmia hänen kanssaan avioliiton. Nykyisen lainsäädännön mukaan tämä ei ole kuitenkaan mahdollista, voimme ainoastaan rekisteröidä parisuhteemme. Jos haluaisimme lapsia, ei meillä olisi myöskään oikeutta yhteiseen adoptioon. Tämä on minulle erittäin arka asia ja olen melko herkillä tämän kohun vuoksi. Kaiken ratkaisu olisi, jos valtio vihdoinkin erotettaisiin kirkosta. Ranskassa siviilivihkiminen on laillinen avioliiton muoto, jolle parit voivat halutessaan hakea uskonsa mukaisen siunauksen perinteisin kirkon menoin. Tämä tuskin on keneltäkään pois. En ole koskaan halunnut mennä kirkossa naimisiin, vaan haluan mennä naimisiin, solmia avioliiton, tulla vihityksi, tulla julistetuksi aviopuolisoksi ja pitää häät.

On varma, että lähes kaikki parisuhteensa jo rekisteröineet (onhan se ollut sallittua kuitenkin jo kohta 10 vuoden ajan!) ovat puhuneet tästä "toimituksesta" naimisiin menona ja sen jälkeisistä juhlista häinä. Heillä on ollut kaasoja ja bestmänejä, morsiustyttöjä ja sulhaspoikia, kimpunheittoa ja morsiamen ryöstöä, hääkakun leikkuuta ja valssausta. Silti ero siihen, että onko kyseessä oikeasti avioliiton solmiminen vai parisuhteen rekisteröinti, on valtava. Toiset saavat solmia avioliiton, koska ovat eri sukupuolta, mutta toiset saavat vain rekisteröidä parisuhteensa, koska ovat samaa sukupuolta. Parisuhteesta voi siis kypsyä avioliitto vain, jos toisella on X-kromosomi ja toisella Y-.

Äitini sanoi minulle, että ovathan he isäni kanssa väestörekisterin suojissa aikanaan naimisiin menneet, rekisteröineet parisuhteensa, tehneet siitä virallisen. Ymmärsin, että heidän nuoruudessaan sekin oli monelle tabu. Oli väärin, että he asuivat yhdessä ennen naimisiin menoa. Jos 1970-luvun alussa olisi ollut Facebook, olisi siellä käyty eripuraisia väittelyjä siitä, onko tällainen hyväksyttävää vai ei. 2010-luvun alkuun mennessä on yhteiskuntamme kasvattanut sivistysastettaan, monet ihmisoikeuksia loukkaavat lait on kumottu ja tasa-arvoa on pyritty lisäämään. Edelleen - valitettavasti myös monen nuoren aikuisen päässä - heteronormativiinen elämä on se ainoa oikea: avioliitto miehen ja naisen välillä, kaksi lasta, koira, talo ja kaksi autoa. Tässä elämässä ei ole muuta vikaa kuin yksi: sitä elämää elävillä ei pitäisi olla oikeutta määritellä niiden elämää, jotka elävät toisin.

Kun minä menen naimisiin, tulen solmimaan avioliiton rakastamani ihmisen kanssa. Koska emme ole kulkuneuvoja, emme tee tätä katsastuskeskuksessa, vaan meille tärkeässä paikassa, läheisten läsnäollessa. Menemme naimisiin ja pidämme häät. Juhlimme rakkauttamme perheemme, sukulaistemme ja ystäviemme kanssa, tanssimme aamuun asti ja olemme onnellisia elämämme loppuun saakka. Saatamme sitä ennen käydä allekirjoittamassa pari paperia, mutta onko se vihkiminen vai rekisteröiminen, sen näyttää aika.

Kiitos

Matjalle, rakkaudesta
Äidille, ajatuksista
Äidille ja isille, X-kromosomista
Sakulle, rohkaisusta ja kannustuksesta

Lakivaliokunnalle terveisiä