Luokittelu sattuu ja satuttaa

Kuulin seuraavan tarinan eilen:
kaksi pikkutyttöä odotteli bussia. He rupesivat juttelemaan siitä, miten olivat oppineet kävelemään. Toinen kertoi, että hän oli kävellyt äitinsä jalkojen päällä ja siten oppinut. Toinen ehdotti, että tytöt kokeilisivat ja näin he tekivät. He kikattelivat ja heillä oli hurjan mukavaa. Pian pysäkille saapui kaksi tyttöjen luokkalaista poikaa ja tytöt lopettivat äkisti. Toinen sanoi: "toivottavasti noi ei nyt luullu meitä lesboiksi!"

Tämä tarina ärsyttää minua. Minua ärsyttää aivan kaikenlainen lokeroiminen ja luokittelu. Se itse asiassa jopa sattuu. Varsinaisesti itse luokittelussa ei ole mitään pahaa, mutta siitä vedettävät johtopäätökset ja ennakkoluuloiset päätelmät ovat sitten huonompi asia. Minut on tällä hetkellä helkkarin helppo luokitella, koska minulla on rastat. Se tekee minusta hipin, mistä en sinällään varsinaisesti loukkaannu. Se tekee myös monissa silmissä minusta ituhipin kettutytön, mikä ei sekään sinällään minua haittaa - idut ovat kyllä hyviä ja turkistarhausta vastustan kyllä. Mutta se, että joidenkin silmissä minut leimataan pilvenpolttajahipiksi hiusteni vuoksi, se saa vereni kiehumaan. Miten hiukset tai musiikkimaku tai pukeutumistyyli tai kenkien koko tai kynsien pituus muka määrittelee sen, käyttääkö ihminen huumeita vai ei!?

Kuljen kaduilla ajattelematta, mitä ihmiset minusta ajattelevat. En meikkaa naamaani sen takia, että näyttäisin toisten silmissä hyvältä. Haluan tuntea oloni hyväksi ja näyttää itseni silmissä hyvältä, siitä tulee hyvä mieli. Joskus vahingossa kuulee, mitä jotkut sanovat pukeutumisestasi tai vaikkapa sitten kampauksestasi. Tuolloin alkaa miettiä, miten voimmakkaasti leimaannummekaan ulkoisten ominaisuuksiemme vuoksi. En ole koskaan ruvennut huutamaan, että jumalauta sä olet niin väärässä! Noille bussipysäkin tytöille olisi kyllä pitänyt opettaa, että tuollainen saattaa loukata jotakuta... ja pari muutakin asiaa.

Haluan tällä luokittelusta kertovalla kirjoituksella suoda itselleni synninpäästön, jotta voin jatkossakin arvostella muita esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä. Pidän vain huolen, että he eivät kuule, mitä sanon. ;)