Syys-helmikuu on aikaa, jolloin aloitan kaikkea uutta ja olen täynnä energiaa. Se perustunee kouluaikoihin ja vuoden vaihtumisen innoittamaan "uuden alku"-tunnelmaan. En kuitenkaan sorru tekemään uudenvuoden lupauksia, koska en usko niihin. Uskon tahdonvoimaan paheen lopettamisessa ja hyveen aloittamisessa: ei siihen kalentereita tarvita.
Minulle kuitenkin tämä uuden alun vuosipuolikas tarkoittaa sitä, että mieleni on auki uusille asioille. En suinkaan liity kuntoklubeille tai aloita lenkkeilyä (olen jo tähän ikään mennessä oppinut, että tuommoinen ei sovi mulle). Kaivaudun internetin syvyyksiin etsiessäni uusia ilmiöitä, koska tällöin olen kiinnostuneempi ympäröivästä maailmasta kuin muulloin. Poukkoroin Spotifyssa artistista toiseen etsien uusia tuttavuuksia, kahlaan läpi soundtrackeja, koska usein niistä löytyy pienempiä artisteja tai yhtyeitä, joiden tuotannosta en ole koskaan kuullutkaan. Pompin blogeissa etsiskellen naureskellen pohdiskellen - jotkut vinkkaavat hyvistä uutuuskirjoista tai sitkeistä klassikoista, toiset pohtivat elokuva-alan kehnoutta tai autuutta, toisien juttuja saa taas vaan kummastella (ehkä hävetäkin vähän) ja toisille ihan aidosti vain nauraa räkättää ääneen. Tähän aikaan vuodesta joka kolmas lauseeni alkaa sanoin: "luin jostain, että.." tai "missäköhän mä just näin tosta juttua...".
Parhautta on alkaa miettiä, mistä jokin ajatusketju sai alkunsa. Tämäkin blogi syntyi seuraavan ajatusketjun myötä:
hedelmäsokeri, pride, lesbokulttuuri, alakulttuuri, dj, onkohan dj:eillä ammattiliittoa tai -yhdistystä, kirjasto, pitääkin tsekata finlandia-ehdokkaat, luxemburg.
Olen syksy- ja talvi-ihminen henkeen ja vereen ja taisin juuri keksiä miksi! Tällöin minulla on energiaa ja kulutan sen tehokkaasti yllä selitetyin tavoin ja kevättä kohti alan nuupahtaa. Se johtuu sekä siitä, että uutta tutkiessani olen törmännyt yleensä vain kuluttaviin ilmiöihin, uutuuskirjoihin, one hit wonder-artisteihin ja paskaan musaan muutenkin, eikä helmiä juuri ole löytynyt, sekä myös siitä, että keväällä muut alkavat heräillä kuorestaan ja iloita keväästä ja kesästä. Minua tällainen lämmön ja auringon ilakointi alkaa masentaa ja vetäydyn kuoreeni. Tuolloin olisi ihanaa, jos olisi kerääntynyt edes pari helmeä, joiden parissa kuluttaa aikaa sinne syyskuulle asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti