Populäärikulttuuri elää ilmiöistä. Ilmiöille on tyypillistä, että niitä syntyy ja niitä kuolee. Erilaisia ilmiömuotoja luodaan eri tarpeisiin ja niitä tekohengitetään tietyin mediatempauksin. Ymmärrän tämänkaltaisen kulttuurin tuottamisen hyvin Iso-Britanniassa tai Yhdysvalloissa, missä markkinaa riittää - kuluttajakunta jakautuu monen moneen äärilaitaan, mutta silti peruspoppia kuluttavassa keskikastissa elelee enemmän ryhmää kuin Suomessa yhteensä.
Suomen kokoisessa valtiossa ei ihan heti luulisi olevan liikaa kysyntää, mutta jos kysyntä oikeasti luo tarjonnan, näin kuitenkin on. Vuoden vaihteen tietämillä käynnistyy jälleen kaksi laulukilpailua; vanha tuttu Idols sekä uutena Voice of Finland. Itseään tykötekevät enemmän ja vähemmän laulutaitoiset nuoret ryntäävät koelauluihin varmoina siitä, että just nyt on mun mahdollisuus tulla kuuluisaksi. Eri kilpailujen menestyjät ovat jääneet parin levyn ihmeiksi, uuden hypermarketin avajaisesiintyjiksi ja ovat nykyään ohjelmatoimistojen riippakivisiä murheenkryynejä. Kuten huomattua, suuret laulukilpailut kannattaa jättää voittamatta niin menestys on taatumpaa ( Antti Tuisku, Anna Abreu). Mahdollista on myös irrottautua myöhemmin formaatista (Jenni Vartiainen) tai jättää koko kisa kesken ja lähteä omaan suuntaan (Paula Vesala, Mira Luoti). On pelottavaa, miten sekä tuotantoyhtiöt että artistit itsekin, pohtivat jo kappaleiden tekovaiheessa sitä, miltä biisi näyttää lavalla tai millainen video tähän kannattaa tehdä. Missä palo musiikin tekemiseen? Missä taiteilijan tuskastelu aitoudesta? Jälkimmäiset pohdinnat eivät koske PMMP:n toimijoita (huom.).
Kun henkilö osalllistuu Idolsiin, on hänen taiteilijanimensä edessä hyvän tovin kilpailun jälkeenkin vielä sana Idols (Idols-Lassi). Tämä mediamössötys koskee kyllä muitakin turhia julkkiksia (BB-hahmot, Suurin pudottaja-hahmot, Maajussi-hahmot jne). Formaattien tuotteita ympätään tietysti saman mediakonsernin muihin formaatteihin: "Idols-Pasi ja BB-Esa valmistavat tänään herkullisen illallisen Maajussi-Hennalle ja Suomen Huippumalli-Jasmiininkukalle". Tässähän ei varsinaisesti ole mitään väärää; bisnestähän tämä vain on - ja ennen kaikkea viihdettä.
Viihteestähän tässä kaikessa on kysymys. On todistettu, että taloudellisen tilanteen heikentyessä kuluttaja arvostaa enemmän viihdettä ja kulttuuria - sitä ikäänkuin lähdetään hakemaan mielenrauhaa, hetkellistä hurmiota, naurua. Haluan kyseenalaistaa tämänkaltaisen tuotannollisen viihteen määrän ja laadun suhteen. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että määrällä yritetään korvata laatua. Idolsvoittaja julistettiin vasta vuosi sitten (kuka sen voittikaan?) ja heti pannaan uutta putkeen. Tässä uudessa Voice-formaatissa annetaan sentään mahdollisuus myös rumille ja läskeille, sillä tuomarit tekevät valinnan pelkästään äänen perusteella (miksei tämä ohjelma sitten tule radiosta, jotta meidätkin säästettäisiin?). Koska en ole määrällisen ystävä, vaan laatu ratkaisee,toivoisin viihdekilpailua, jossa edellytyksenä olisi laulutaidon lisäksi soitto- sekä sävellys- ja sanoitustaito. Näin saisimme laadukkaita artisteja radioidemme soittolistoille. Ai niin, aidot artistit eivät ikimaailmassa lähtisi tällaisiin kilpailuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti