torstai 4. kesäkuuta 2009

Kolmiportainen ratkaisu nuorisotyöttömyyteen

Olen sen verran fiksu ihminen, että olen keksinyt ratkaisun nuorisotyöttömyyteen. Asiahan on ollut tässä nyt framilla eduskunnassa ja opiskelija- ja nuorisojärjestöt järkkäsivät jopa näkyvyyttä Arkadianmäen portaille männä viikolla.

Nuorisotyöttömyyttä on myös maassa, missä nuoret kouluttautuvat hyvin kaikkia koulutuksen eri tasoja käyttäen. Mistä siis kiikastaa? Ei pidä katsoa, mitä on tehty oikein tai väärin, vaan nyt pitää katsoa, mitä on jätetty tekemättä. Vastaus näihin ongelmiin on opintojenohjaus. Opintojenohjausta on toki pakollisena oppiaineena jo yläasteella, mutta siinä ei keskitytä oikeisiin asioihin.

Ratkaisuni osa 1: laajamittainen, koko opintien kattava ja monipuolinen opintojenohjaus, joka alkaa alakoulussa keskustellen, oppimistapojen kehittelyllä ja leikkimielisillä testeillä. Yläkoulussa aletaan pohtimaan, mikä kiinnostaa, mikä ei ja miksi ja miksi ei. Jotta putki ei ole enää lukioon, yliopistoon, töihin, täytyy asiaan puuttua myös toisesta suunnasta.

Ratkaisuni osa 2: kokeiluvuosi jatko-opinnoissa, toimii Ruotsissa ja Saksassa, miksei siis Suomessakin? Kaikki pääsykokeet hiiteen, aloituspaikat kuuseen ja jengi koulun penkille. Ensimmäisen lukukauden päätyttyä kevät aloitetaan testillä :"Tätäkö minä oikeasti haluan tehdä"?, jolla mitataan jo opittu sekä motivaatio kyseistä alaa ja opiskelua kohtaan. Ne, jotka eivät koe alaa omakseen eivät siirry tässä ratkaisumallissa suoraan kortistoon, vaan he hakeutuvat (opinto-ohjauksen takaamalla avustuksella ja perehdytyksellä) toiseen opinahjoon. Ne taas, joiden oma ala on löytynyt, opiskelevat (opinto-ohjauksen tukemina) itselleen itseään kiinnostavan tutkinnon ja valmistuvat.

Ratkaisuni osa 3: yleissivistävyyden ja työelämälähtöisyyden yhdistäminen on jostain syystä meille suomalaisille mörkö. Tottakai pitää mennä lukioon ja tottakai pitää mennä yliopistoon. Miksei voi mennä ammattikouluun tai ammattikorkeakouluun? Miksei voi kouluttautua oppisopimuksella tai yksityisissä oppilaitoksissa? Onko kyseessä luokkaero, vai mikä mättää? Luulisi, että 2000-luvulla ei enää tarvitse selitellä, miksi nuori ihminen tarvitsee yleissivistävää koulutusta ja ammatillista koulutusta. Valmistuttuaan nuori ihminen lähtee työelämään ja yleisivistyy ja työelämälähtöistyy kokiessaan asioita. Se ei enää vain riitä, vaan tässä taloudellisessa tilanteessa, eläkepommin uhan alla ja nuorisotyöttömyyden vuosina kilpaillaan työpaikoista raa'asti. Haastattelussa täytyy osata näyttää, kuka on miehiään/naisiaan. Pitää olla sivistynyt, kokenut ja hyvä jätkä.

Pidän itse lukiokoulutusta äärimmäisen tärkeänä yleissivistävyytensä takia. Arvostan suuresti kaksoitutkinnon suorittajia, joilla on valmistuessaan ammatin lisäksi myös yleissivistystä pullollaan oleva ylioppilaslakki. Se on jo askel siihen suuntaan, mihin kolmen ratkaisun mallillani päästäisiin.

Äänestäkää Eurovaaleissa sunnuntaina ja maiskutelkaa suussanne tätä mallia. Eikös tällaiset suuret linjat vedetä siellä Brysselissä? Onko teidän ehdokkaanne tätä mieltä? Mitä mieltä ehdokkaanne on? Ylipäätään mistään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti