How low can vaalikampanja go? Totuus vaalimainonnasta.

Vaalien alla olen seurannut vahvasti eri puolueiden kampanjointia ja koonnut tähän blogiin niistä nousseita ajatuksia. Nyt ne on aika julkaista, kun vaalien h-hetki on käsillä.

Kokoomus on huonoin kaikista. Onko tässä haettu jotain uutta, innovatiivista, jotain, jonka pitäisi naurattaa, hymyilyttää, kiinnittää huomiota, tuottaa hyvää mieltä, kannustaa äänestämään, hankkia ehkä uusia kannattajia? Jos, niin pieleen meni. Minua ainakin kyseiset heiluvat, spookyt päät lähinnä ärsyttävät, on yritetty olla niin retroa niin retroa, mutta kuten valitettavan usein käy, tässäkin yrittäminen näkyy. Kaikkein huonoin veto on Euroviisujen tunnari, joka lurisee tv-mainoksessa tasan niin lyhyen ajan, että teostoa ketuttaa. Not tempting, not tempting at all! Ainoa hyvä ja onnistunut osio Kokoomuksen vaalikampanjassa on nettisivuilta löytyvä Stubukan ja Kataisen video, jossa pikkuoravat vääntävät vaaliohjelmaa. Kannattaa katsoa tästä linkistä, jos et koskaan ole vieraillut Kokoomuksen vaalisivuilla.

Entäs mitä antaa Eurovaaleille Vasemmistoliitto? A) Mikä tää pinkki juttu on ja B) Mitä nää enkelit ja demonit on?! Järkyttävät sivut löydät täältä. Tv-mainonnassa pinkki ei ole onneksi tullut vastaan, mutta katu- ja lehtimainonnassa kyllä. On siinä jotain huonoa, jos pitää mainosta vilkaistessaan lähteä etsimään alareunasta, mikä puolue on kyseessä. Not good, not good at all. Ainoa hyvä asia Vassujen kampanjassa on se, että ehdokkaat ovat rohkeasti lähteneet omissa mainoksissaan pyristelemään irti liiton linjasta. Esimerkiksi kansanedustaja Minna Sirnön sivut ovat huippulaadukkaat; tarpeeksi tietoa tarpeeksi suppeassa muodossa, mutta tarpeeksi tarkkaa selostusta sitä haluaville.

Aasin siltaa kuljetaan ja huomataan, että kyllähän SDP:n vaalimainoksista pitää etsimällä etsiä, mikä puolue on kyseessä, koska sieltä taas sitten yhtenäisyys puuttuu; JOKA IKISELLÄ ON ERILAINEN MAINOS!!! Ihmisten Eurooppa? Hei camoon, nii'in viime vuodelta! Onneksi sivut ovat monipuoliset, kun on videoita ja juttuja ja linkkejä ja ja ja ... aargh! Infoähkyhän tässä tulee liian täyteen ängetyistä sivuista. Hyvää on sitten SDP:n ehdokas numero 171, 29-vuotias Jenny Lindborg ei jätä ketään kylmäksi vaalikampanjassaan. Tosin se tsirbula, joka laulaa lurittaa, kun sivun avaa, saisi tukehtua omaan luritukseensa. Ehkä sen kestää, kun kyseessä on kuitenkin nuoren pätevän naisen sivut. Eikä se lintu kauaa laula.

Kauaa ei laula myöskään Kristillisdemokraatit järkyttävällä Sin City mainonnalla, jonka keulakuvalla, Sari Essayahilla puolue itseään Brysseliin myy. Verratkaapa Googlen kuvahaulla Sin Cityn kuvia Essayahin kuviin. Yhdennäköisyys on ilmeinen. Ja huono. Onneksi KD haluaa Europpaan vakaumuksenaan välittäminen. Se on kaunista.

Ja sitten on näitä laukkuja. Niin. Eipä siinä muuta. Keskustan kanssa tällä kertaa liittoutumaton RKP ei sävähdytä, mutta mitä uutta siinä on? Ääniä tulee silti. Vai tuleeko? Ainakin Wallinia huolestutti vielä viime viikolla. Huono vaikultema jäi myös RKP:n ehdokkaasta, Anna Bertillsistä, joka osallistui pk-seudun opiskelijakuntien yhteiseen vaalipaneeliin maha pystyssä. Lisääntymisessä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta en koskaan äänestäisi raskaana olevaa, sillä tietäisin, että hän olisi poissa parit eka kuukaudet eikä olisi tänä aikana ääntäni käyttämässä.

Voi voi Vihreitä, ei voi muuta sanoa. Luulin pitkään, että koko puolueella mitään kampanjaa olekkaan, sillä Vihreiden ehdokas Emma Kari näytti hyvää esimerkkiä ja jätti tulematta paikalle pk-seudun opiskelijakuntien vaalipaneeliin. Eikä edes ilmoittanut. Viimeiset arvostuksen rippeet Vihreät menetti silmissäni, kun tuleva puolueen puheenjohtaja Sinnemäki jäi sanattomaksi Ruben Stillerin vetämässä Pressiklubi-ohjelmassa. Kun vielä vaalijulisteet näyttävät media-alan opiskelijan ensimmäisiltä töiltä, ei voi muuta sanoa kuin voi voi Vihreitä.

Voi voi myös Persuja. Kampanjaa ei käytännössä ole, tai no on. Sen nimi on Timo Soini. EU:n parlamenttiin haluavat nyt huutelemaan ne, jotka eniten ovat koko pumppua vastustaneet. Tosin, en voi olla antamatta kymmentä pistettä ja papukaijamerkkiä Soinille, joka rehellisesti myöntää, että mies voi muuttaa mieltään, jos mies haluaa. Rohkeuttahan se on jos mikä.

Vaalien voittajaksi tv-mainoskampanjoiden puolesta julistan Keskustan. Näin sykähdyttävää, tunteisiin vetoavaa ja supi-suomalaista tv-mainosta saa hakea. Silmähän tässä ihan kostuu. Tämä ei sitten muuten ole sarkasmia, vaan olen aidosti sitä mieltä, että mainos on hyvä. Kaikki muu Keskustalla onkin sitten mennyt sopivasti metsään. Urhous? Oikeesti hei. Kekkonen, kekkonen, kekkonen ei toistu hokemalla urhouden nimeen. Näiden vaalien tulos ei tule edes Keski-Uudellamaalla olemaan Kaikkonen, Kaikkonen, Kaikkonen. Ei vaikka Keskusta kuinka urhoollisesti yrittää. Sorry guys.

Haluan jakaa myös Fiksuin veto- ja Noloin veto-palkinnot. Fiksuin veto-palkinto menee niille ehdokkaille, jotka ovat keksineet laittaa omille kampanjasivuilleen mielipidelaskurit kysymyksellä "Aiotko äänestää Eurovaaleissa?". Perusteluina valinnalle on se, että uskon, että henkilö joka on ehdokkaan sivuja tutkimassa on myös satavarmasti äänestäjä. ja Noloin veto-palkinnon joutuvat jakamaan Köyhien asialla, Suomen Työväenpuolue, Suomen Kommunistinen puolue, Suomen Seniorien puolue, Itsenäisyyspuolue sekä Yhteislistoihin kuulumattomien Valitsijayhdistysten ehdokas homeopaatti Liisa Sulkakoski Turusta. Perusteluina näille palkituille on se, että jos olisin kuullut teistä edes jotain vaalikampanjoinnin aikana, olisin päässyt haukkumaan teidätkin tähän blogiini. Olitte niin näkymättömiä, hajuttomia ja mauttomia, ettei minua edes kiinnostanut alkaa teitä haukkua. Onnittelut siitä!

Lopuksi haluan lähettää terveisiä Ukko Metsolalle. Toivon todella, että pääset läpi, sillä niin kovasti olen sinun kampanjaasi joutunut seuraamaan / niin paljon olet kampanjastasi joutunut maksamaan. Tulet jopa Googlessa hakujeni ykköseksi hakusanalla "vaali". Onneksi pääsen sinusta eroon, jos sinut valitaan!

Aivan lopuksi haluan kiittää teitä, jotka olette jaksaneet lukea koko tämän avautumiseni. Haluan myös aivan lopuksi kiittää läheisiäni keskusteluista, joita olen saanut käydä kanssanne vaalien aikana ja haluan lisäksi kiittää teitä ajatuksista, jotka ovat kirvoittaneet myös tätä blogia. Tunnistatte kyllä itsenne.

Rauhallista vaalin aikaa.